Kotikuusen siimehessä
Alla kotitaivosen
Sorjin kasvaa kukka, hellin
Sykkii sydän impyen.
VI.
Ruusupensas kukkivainen
Olet Suomi, perhonasi
Liitäin luonas, kaunokainen,
Naulitsen mä tuoksuasi.
Vaan jos joskus, armaiseni,
Kelmentyisi kukkasesi
Kohta sydänhurmeheni
Vuodattaisin juurillesi.
Vuodattaisin riemuellen —
Elon nesteet tyynni saisit!
Turpeellasi kukoistellen,
Kauno, taasen tuoksuaisit.
Aatteet kauniit, luulot suuret! —
Pelkkää tuulen pieksämistä!
Paljonkohan pensaan juuret
Kostuis perhon hurmehista!
VII.
Lempo kerran näyttihen
Lemmeks' kylvi siemenen;
Sepä kasvoi pensaisen.
Kas, jo kuinka loistossaan
Kukkii, luoden tuoksuaan
Ympärille mättäältänsä,
Kevään näsiäinen! — vaan
Myrkkymarj' on hedelmänsä.
VIII.
Kaks on valtaa, sanotaan,
Taivahan ja Tuonen maan.
Toinen, niinkuin aurinkoinen,
Valon, riemun, lämmön luo;
Yön ja tuskan, vaivan toinen
Haudan kylmyydellä tuo.