"Tää se on ruokasali," huomautti Master Freddie. "Mitä pidät siitä, vanha saapas?"
Hän vaati aina vastausta kysymyksiinsä ja nojautui nyt puolittain Jurgiksen yli ja katseli hymyillen häntä kasvoihin. Jurgis ilmaisi ihmetyksensä näkemästään.
"Et kai ole ikänäsi moista nähnyt," kuului Freddien seuraava kysymys, "vai mitä, ukkoseni?"
"En koskaan," vakuutti Jurgis.
"Tuletko sinä maalta, hä?"
"Tulen."
"Ahaa! Sen arvasinkin! Missä ne maalaiset tämmöistä paikkaa olisivat nähneet? Kuvernöörini tuo niitä — hik — välistä tänne katselemaan — tuota — oikea sirkus! Mene kotiisi ja kerro omaisillesikin tästä! Vanhan Jonesin palatsi — teurastaja Jonesin — sen lihatrustimiehen. Kaikki tämä on silavalla rakennettu — hyi saakelia! Nyt näemme mihin rahamme menevät — katujen kiveämiseen, yksityisiin ratoihin — hik — ja ties hitto mihin kaikkeen! Potra talo tämä on — ansaitsee näkemistä, vai mitä? Oletko koskaan kuullut puhuttavan teurastaja Jonesista — hä, vanha saapas?"
Jurgis koetti sopertaa: "Olen työskennellyt hänen teurastamoissaan."
"Mitä!" huusi Master Freddie kimakasti. "Sinäkö! Ho ho ho! Sepäs vasta perhanaa! Pudista sitte kättäni, ukkoseni — hitto soi! Kuvernöörin pitäisi olla täällä — iloitsisi nähdessään sinut. Hyvä ystävä miesten kanssa, se kuvernööri —, työ ja pääoma, verenimijät ja omaisuuden yhteys — eikö se niin kuulu? Hulluja asioita sitä kuulee tässä maailmassa — hik — eikö totta, vanha veikko? Hamilton, salli minun esittää sinut — tässä muuan perheen ystävä — kuvernöörin vanha ystävä — työskentelee teurastamoissa. Tule istumaan kanssamme, Hamilton — viettämään kuuma hetki. Ystäväni, Mr. — — mikä olikaan nimesi, vanha saapas? Sano meille nimesi!"
"Rudkus — Jurgis Rudkus."