"Ystäväni, Mr. Rudnose, Hamilton — pudistakaa toistenne käsiä!"
Korskea hovimestari taivutti päätään, mutta ei lausunut sanaakaan. Äkkiä Master Freddie uhkasi häntä sormellaan. "Minäpä tiedän mitä nyt ajattelet, Hamilton — pannaan dollari vetoa, että tiedän! Sinä ajattelet — hik — sinä ajattelet, että olen juovuksissa. Eikö totta?"
Ja hovimestari notkisti taasen päätään, sanoen yksikantaan: "Aivan niin," joka vastaus sai Master Freddien miltei pakahtumaan naurusta. "Hamilton, sinä kirottu vanha kameeli," hän lallatti, "minä sinua rankaisen vielä hävyttömyydestäsi, saatpa nähdä! Ha ha ha! Minäkö juovuksissa! Hik — ha ha ha!"
Molemmat toiset odottivat, kunnes hän oli väsynyt nauramaan, nähdäkseen mikä uusi hullutus sitte juolahtaisi hänen päähänsä. "Mitä siinä muljotatte!" kivahti hän viimein. "Niin — olinpa unohtaa, että ystäväni — hik — on nälissään. Kuuletkos, Hamilton — Mr. Rednosella on nälkä! Laita tänne jotakin illallista. Tule kanssani, vanha veikko — tätä tietä — mutta kule vakavasti, jottet luista lattialla — kas niin! Hamilton, meillä pitää olla myöskin jotakin juotavaa, lempo soi! Tuo tänne joku pullo vuoden '48 madeiraa. Kuuletteko, herraseni?"
"Kyllä, herrani," sanoi hovimestari nyreästi; "mutta, master Frederick, teidän isänne antoi määräyksen — —"
Master Frederick nousi horjuen pystyyn ja koetti ottaa komean ryhdin. "Minun isäni määräykset annettiin minulle — hik — eikä teille", hän huusi. Sitte, laskien käsivartensa Jurgiksen kaulalle, hän hoiperteli ulos huoneesta. Mutta matkalla uusi ajatus pisti hänen päähänsä, ja hän kysyi: "Joitakin — hik — kaapelisähkösanomia minulle, Hamilton?"
"Ei, herrani," vastasi hovimestari.
"Kuvernööri on kai vielä matkoilla. Entä miten kaksoset, Hamilton?"
"Ne voivat hyvin, herrani."
"Hyvä!" sanoi Master Freddie, ja lisäsi sitte huoaten: "Jumala niitä siunatkoon, pikku karitsaisia!"