"Te olitte juonut ja kerjännyt sinä iltana, vai kuinka?" kysyi tuomari.
"En, teidän armonne", vakuutti Jurgis, "minä — —".
"Ettekö ollut juonut mitään?"
"Kyllä, teidän armonne, minä olin — —".
"Mitä olitte?"
"Olin juonut pullon jotakin — en tiedä mitä se oli — jotakin joka poltti — —".
Taas kuului salissa naurua, joka kuitenkin lakkasi, kun tuomari silmäsi ylös tuimalla katseella. "Oletteko ennen ollut poliisin kanssa tekemisissä?" kysyi hän äkkiä.
Kysymys sekaannutti Jurgiksen. "Minä — minä — —" sammalsi hän.
"Totuus esiin nyt!" komensi toinen korskeasti.
"Kyllä, teidän armonne", sanoi Jurgis nyt.