Tämä oli juossut kuin mielipuoli koko tien ja oli nyt niin hengästynyt, että tuskin kykeni puhumaan. Hänen tukkansa oli epäjärjestyksessä ja silmänsä hurjat — hän näytti mieheltä, joka juuri oli noussut haudastaan.
"Vaimoni!" huohotti hän. "Tulkaa heti!"
Rouva Haupt laski paistinpannun käsistään ja pyyhkäsi käsiään hameeseensa.
"Te tahdotte minua avuksi synnytyksessä?" hän kysyi.
"Niin!" vastasi Jurgis läähättäen.
"Olen juuri päässyt kotiin sellaisesta toimituksesta", virkkoi kätilö. "En edes ole ennättänyt saada suuhuni päivällispalaa. Mutta — jos nyt niin hullusti on laita — —"
"Kyllä — juuri niin on laita!" Jurgis huusi.
"No hyvä! Ehkäpä minä — paljoko maksatte sitten?"
"Minä — minä — paljoko te vaaditte?" änkytti Jurgis.
"Viisikolmatta dollaria."