Jurgis kalpeni. "Sitä en voi maksaa", hän sanoi.
Nainen katsoi häneen uteliaasti. "Paljonko sitte maksatte?" hän kysyi.
"Täytyykö minun maksaa nyt — heti paikalla?"
"Tietysti; kaikki tilaajat tekevät niin."
"Minulla — minulla ei nyt ole paljoakaan rahaa", Jurgis alotti hätäytyneenä puhumaan. "Minä olen ollut — kaikenlaisissa ikävyyksissä — ja kaikki rahani ovat menneet. Mutta minä kyllä maksan teille — joka sentin — niin pian kuin vain voin. Minä voin tehdä työtä — —"
"Mitä työtä teette?"
"Minulla ei nyt ole mitään paikkaa, mutta minun täytyy pian semmoinen saada. Minä — —"
"Paljonko teillä nyt on?"
Jurgiksen oli vaikea vastata. Kun hän sitte sanoi: "Neljännes toista dollaria", nauroi nainen hänelle vasten kasvoja.
"Minä en siitä summasta panisi edes hattuakaan päähäni", ilkkui hän.