— Ymmärrän! sanoi Charlie viheltäen.
Enempää odottelematta valitsi hän pussistaan sahan ja alkoi työskennellä ikkunan rautaristikkojen kanssa. Ylikonstaapeli lähti tiehensä, ja Samuel laskeutui lattialle istumaan.
Noin puolen tunnin ajan työskenteli Charlie sanaakaan sanomatta. Sitten tarttui hän ristikkoon ja onnistui kiskomaan poikki erään rautatangoista. Uusi nykäys, ja vielä yksi tanko antoi perään, jonka jälkeen hän pisti työkalut taskuunsa.
— Tulkaa nyt, kehoitti hän.
Hän laahautui aukon lävitse ja laskeutui maahan. Samuel seurasi esimerkkiä.
— Tätä tietä, kuiskasi mies, ja he kiiruhtivat erästä kujaa pitkin joutuen pimeälle kadulle. Hetkisen kulkivat he äänetönnä, kunnes Charlie astui erään portin luo, otti avaimen taskustaan ja avasi sen. He astuivat pari porrasta ylös ja tulivat näin erääseen pihan puolella olevaan huoneeseen. Charlie sytytti kaasun, riisui takin päältään ja heitti sen sängylle.
— Olkaa nyt kuin kotonanne, kehoitti hän.
— Onko tämä teidän huoneenne? kysyi Samuel.
— On. Eivätkä nuuskijat ole tästä päässeet selville.
— Mutta minä luulin teidän jättävän kaupungin, sanoi Samuel.