— Minä tiedän.
— Voitte odottaa kymmentä vuotta, ymmärrättekö?
— Uskon sen.
— Hyvä on. Silloin ymmärrätte myöskin, että olette päässyt helpolla hinnalla.
— Ymmärrän kyllä, sanoi Charlie.
— Te valmistaudutte livistämään kaupungista ja pidätte sitten suunne kiinni.
— Lupaan sen.
— Erinomaista. Tässä on teidän omat työkalunne — laittakaa nyt niin, että olette ennen päivänsarastusta selvinnyt rautaristikoista. Ja tässä on viisikymmentä dollaria. Te otatte tämän nuoren miehen mukaanne New-Yorkiin, jossa te eroatte. Ymmärrättekö?
— Ymmärrän, vastasi Charlie.
— Hyvä on, sanoi ylikonstaapeli. Ja muistakaa, ettette toimita meille mitään yllätyksiä.