Charlie jatkoi puhettaan:
— Ainoa vika sinussa oli, että uskoit noita tyhmyyksiä! Siten sinä olit "soveltumaton". Ottakaamme heidän oma todistelutapansa. Otaksukaammepa, että sinä et olisi heittänyt taistelua vaan jatkanut sitä ja lopuksi voittanut. Silloin olisit sinä ollut yhtä hyvä kuin joku noista konnistakin, eikö totta? Ajatellaanpa esimerkiksi, että sinä olisit lyönyt tuota kanaljaa kalloon hiilihangolla ja lähtenyt tiehesi taskussasi hänen kellonsa ja lompakkonsa — silloin olisit sinä ollut varas tai, käyttääksemme hänen omia sanojaan, "soveltuvampi" kuin hän. Enkö ole oikeassa?
Samuel oli lujasti tarttunut tuolinsa selkänojaan ja istui tuijottaen eteensä.
— Sinä et koskaan ole joutunut ajattelemaan tätä asiaa, Sammy, ethän? Mutta minulle juuri on niin käynyt joku vuosi sitten. Minulta oli varastettu jok'ainoa sentti ja minä olin valmis heitettäväksi rikkaläjään. Mutta silloin ajattelin minä: ei, tätä poikaa ei niin vaan heitetä! Minä olin pelannut heidän peliään ja hävinnyt, mutta silloin keksin minä uuden pelin — oh, minä itse tein pelisäännöt, sen voit uskoa!
— Tarkoitatte varkautta! huudahti nuorukainen.
— Tarkoitan sotaa! vastasi Charley. Ja, kuten näet, elän minä vielä. En minä niin kovin korea ole, enkä minä herraslinnoissakaan asu, mutta minä en myöskään näe nälkää, vaan on minulla vähän vanhuuden varaltakin.
— Mutta tehän istuitte vankilassa!
— Luonnollisesti. Minä olen kaksi kertaa joutunut kiinni, mutta se ei minua ole tappanut, ja minä olen vankilassakin oppinut äärettömän paljon.
Syntyi lyhyt hiljaisuus. Sitten nousi Charlie Swift seisoalleen ja pudisti tuhkan piipustaan.
— Ah, niin, tekee mieli ruokaa, sanoi hän. Nuo yölliset seikkailut antavat myös hyvän ruokahalun.