Hän otti esille laatikon, jossa oli korppuja, juustoa ja hilloastia.
— Käy kiinni! kehoitti hän. Tuo punainen sotku on erinomaista, sanon minä. Paras tyttöni on sen keittänyt. Vankikopissa vaivasi minua kovasti pelko, että ne ryökäleet tämän löytäisivät.
Samuel oli liiaksi järkytetty voidakseen syödä. Mutta hän katseli uskollisesti, kun toverinsa ahtoi vatsansa täyteen korppuja ja juustoa.
— Mitä minun nyt pitää tekemän? sanoi Samuel puoliksi itsekseen.
— Sinä seuraat minua, vastasi Charlie. Minä opetan sinulle ammatin, jossa sinä tulet taitavaksi, ja siihen asti kuin olet oppinut, annan sinulle neljännen osan saaliista.
— Mitä! huudahti Samuel. Minäkö rupeaisin varkaaksi!
— Niin, sanoi toinen. Mitä muutakaan sinä voisit tehdä?
— En tiedä, vastasi nuorukainen.
— Onko sinulla rahoja?
— Vain muutamia senttejä. En vielä ollut saanut palkkaani.