— Sellaiseen tekoon en mielelläni tahdo olla osallisena, sanoi hän.
— Tulkaa tänne istumaan, sanoi vieras.
Hän tarjosi kappaleen ruskeasta leivästään, ja Samuel otti sen vastaan kohteliaisuuden vuoksi. Nuori mies oli kolmentoistavuotiaana karannut koulusta ja sitten kulkenut kautta koko Yhdysvaltojen eläen maaseudun kustannuksella. Hän tuli nyt Meksikosta, jossa oli viettänyt talvea. Ja kuunnellessaan kertomusta hänen seikkailuistaan, ei Samuel voinut olla ajattelematta, kuinka suuri osa kuusi ja kolmekymmentäseitsemän on kahdeksastakymmenestä. Ja koko tällaisen summan voi ansaita yhtenä ainoana päivänä.
— Tule nyt! kehoitti nuori maankiertäjä, ja he kävelivät rataa kohden. Tavarajuna antoi merkin jarruttamiseen kauempana ylämäessä. Samuelin sydän tykytti mielenliikutuksesta.
He ryömivät pensasten peitossa radan viereen vesitornin lähistölle. Mutta juna ei pysähtynytkään vettä ottamaan, vaan hiljensi vaan vauhtiaan käänteen varalta ja vyöryi kohisten eteenpäin Samuelin mielestä hirveällä vauhdilla.
— Hyppää! huudahti maankiertäjä ja juoksi rataa kohden. Hän hyppäsi, tarttui kiinni vaunuun ja seurasi junan mukana puoleksi tomupilven peitossa.
Samuelin hermot pettivät. Hän odotti vaunun toisensa jälestä kulkiessa hänen ohitseen. Mutta lopuksi sai hän päättäväisyytensä takaisin. Kyllä hän, jos kukaan, uskalsi. Samuel häpesi pelkoaan.
Hän syöksähti seisoalleen lähtien juoksemaan. Ohitse kulki tyhjä tavaravaunu, jonka ovet olivat avoinna. Samuel hyppäsi ja onnistui tarttumaan kiinni oven syrjään. Juna kiskaisi hänet mukaansa niin voimakkaasti, että hän heti kadotti tuen jalkojensa alta ja kädet olivat heltiämäisillään. Tomu hänet melkein tukahutti, mutta hän piteli epätoivoisesti kiinni ja onnistui käsivoimin kohottamaan itseään. Pian sen jälkeen makasi hän läähättäen ja vavisten vaunun lattialla. Hän oli matkalla kaupunkiin.
Hetken päästä alkoi Samuel ajatella ja tuntea omantunnon tuskia. Hän matkusti ilmaiseksi, mutta eikö tämä todellisuudessa ollut samaa kuin varastaminen? Ja olisiko isänsä hyväksynyt hänen menettelyään? Hän oli alkanut vaelluksensa lankeemalla kiusaukseen! Ja tämä tapahtui sellaisen nuorukaisen neuvosta, joka ylpeili siitä, että joi ja varasti! Jo se että hän teki itselleen tuollaisia kysymyksiä, oli kylliksi Samuelille, ja hän päätti kaupunkiin tultuaan ensi työkseen mennä rautatien matkalipputoimistoon kertomaan, mitä oli tehnyt, ja maksamaan matkansa.
Noin tunnin kuluttua pysähtyi juna ja Samuel kuuli jonkun käyden lähestyvän. Hän piiloutui vaunun nurkkaan, sillä hän häpesi olla siellä. Joku pysähtyi vaunun viereen ja työntöovi sulkeutui, minkä jälkeen askeleet taas etenivät. Kuului kolinaa ja vihellystä, niinkuin vaunuja vaihdettaissa, sitten lakkasivat nämäkin äänet ja hiljaisuus vallitsi.