Syntyi lyhyt hiljaisuus.
— Mutta oletteko te todellinen, oikea varas? kuiskasi tyttö.
— Luu… luulen niin, vastasi Samuel.
— Te näytätte niin nuorelta. Samuel viivytti vastaustaan.
— Olen vain alottelija, sanoi hän. Tämä on todellakin vasta ensi kerta, kun olen mukana.
— Oh! sanoi tyttö, ja hänen äänessään välähti pettymys. Mutta sanokaa, ettekö te kuitenkin kelpaa!
— Kelpaa — mihin sitten? vastasi nuorukainen ymmärtämättä sanaakaan.
— Teidän täytyy sallia minun parantaa teidät, huudahti lapsi. Tuo pieni tyttö teki juuri niin. Sanokaa, tahdotteko?
— No, kylläkai, sopersi Samuel. Myöskin mi… minun tarkoitukseni on ollut parantaa ihmisiä.
Samuel luuli nyt yläpuolella olevasta huoneesta kuulevansa ääntä. Ja hetken kuluttua näkyi vilaus Charlien kasvoista, kun tämä ihmeissään katseli häntä.