Hetkisen kesti tämä kuoleman kauhu. Sitten huomasi hän, että hänen edessään seisoi pieni tyttö!
Tyttö katseli häntä, hän tyttöä. Tyttö oli korkeintaan kymmenvuotias. Hänellä oli päällään pitseillä koristettu yöpuku. Hiuksensa olivat loistavan kullankeltaiset, ja kätensä piteli vielä sähkönappulaa.
Minuuttiin aikaan ei kumpikaan liikahtanut. Sitten kuuli Samuel äänen kuiskaavan:
— Oletteko varas?
Samuel ei voinut puhua, mutta hän nyökäytti myöntävästi. Sitten kuului taas lapsen ääni:
— Oh, miten hauskaa!
— Miten hauskaa! huudahti hän uudelleen kirkkaalla ja rakastettavalla äänellä. Olin pyytänyt sitä jumalalta, mutta en enään toivonut, että hän kuulisi minua.
Samuel onnistui saamaan takaisin senverran puhekykyään, että voi änkyttää:
— Kuinka niin?
— Niin, niin, äiti luki minulle erään kertomuksen, vastasi lapsi. Siinä puhuttiin pienestä tytöstä, joka kohtasi varkaan, ja siitä alkaen olen minä koko ajan odottanut, että jokin tulisi.