— Minun täytyy todistaa, että voin voittaa, sanoi hän. Olen kerran langennut kiusaukseen, nyt täytyy minun uhmata sitä.
— Mutta, Samuel, huomautti tohtori, kenenkään ihmisen velvollisuus ei ole kuolla nälkään. Sinun täytyy antaa minun auttaa itseäsi ja koittaa löytää sinulle jotakin hyödyllistä työtä. On kyllä ihmisiä, joista tulee sinulle ystäviä.
— Älkää luulko minua epäkiitolliseksi, huudahti nuorukainen, mutta minkätähden suosittaisi juuri minua? Nälkäänäkeviä on niin paljon ja juuri tässä kaupungissa. Mintätähden minun pitäisi tulla autetuksi, kun eivät hekään tule? Eikö se ole minun puoleltani itsekästä?
— Minä en näe siinä mitään pahaa, sanoi tohtori.
— Nähkääs, sir, sanoi Samuel, ettekö olekin sentähden niin avulias minua auttamaan, että minä olen ollut niin apeamielinen. Mutta onhan niin monta muuta, joita ei ole autettu, minä tunnen muutamia, jotka tarvitsisivat apua paljon kipeämmin kuin minä ja jotka myöskin ovat sen ansainneet.
— Minusta tuntuu, poikani, kuin sinä olisit liian ankara itsellesi — ja myöskin minulle. Minä en voi lieventää koko mailman hätää. Minä autan lähintä ympäristöäni niin kauvas, kuin minun voimani riittävät, enempää en voi tehdä. Sinua täytyy minun auttaa. Ja etkö huomaa, että minä haluan pitää sinua läheisyydessäni, niin että voin pitää huolta siitä, että sinun hyvin kävisi? Ja ehkäpä — kuka tietää? — voit sinä auttaa minua. "Eloa on runsaasti", kuten olet kuullut, "mutta elonleikkaajia on vähän". Minun kirkossani voit sinä monella tavoin olla apuna.
— Oh, sir! huudahti Samuel täynnä kiitollisuutta. Ja te tahdotte niin…?
— Minä tahdon niin aivan varmasti, sanoi tohtori Vince. Sinä olet löytänyt uuden valon, sinä tahdot alkaa uuden elämän. Jää tänne Lockmanvilleen. Koko mailmassa ei ole ainoatakaan paikkaa, jossa sinua paremmin tarvittaisiin.
Koko ajan oli pikku tyttö istunut äänetönnä ja kuunnellut keskustelua. Nyt nousi hän ylös, meni Samuelin luo ja laski kätensä Samuelin käteen.
— Oi, olkaa nyt kiltti ja jääkää! pyysi hän.