Poika tunsi itsensä hämmästyksellä lyödyksi. Hän oli nähnyt suuren punaisesta graniitista rakennetun temppelin, paljon ihanamman rakennuksen, kuin mitä hän milloinkaan oli edes uneksinut.
— Etkö sinä koskaan ole käynyt siellä jumalanpalveluksessa? kysyi tohtori.
— Olen kerran ollut lähetyskirkossa, sanoi Samuel tarkottaen sillä pientä kappelia köyhäin kaupunginosassa. Eräs ystäväni käy siellä — Sophie Stedman. Hän työskentelee mister Wygantin pumpulitehtaassa.
— Minua ilahuttaisi, jos sinä tulisit kirkkoon, sanoi tohtori.
— Minäkin sitä haluaisin, vastasi nuorukainen. En varmaan tiennyt, olisiko se minulle sallittua.
— Minua pahoittaa, että olet saanut sellaisen käsityksen, sanoi tohtori Vince. Kirkko avaa sylinsä kaikille.
— Minä tiesin kaikkien rikkaitten käyvän Pyhän Matteuksen kirkossa, sanoi Samuel anteeksipyytäen.
— Kirkko ei kuulu rikkaille, keskeytti tohtori juhlallisella vakavuudella, kirkko kuuluu herralle.
Kiitollisena ja onnellisena lähti Samuel Pyhän Matteuksen kirkkoon.
Ja syvällä hänen sydämessään kuiskasi ääni, että se oli myöskin miss
Gladyn kirkko. Ja hän tahtoi jälleen nähdä jumaloittunsa.
XVI. Samuelista tulee kirkonpalvelija.