— Olen ajatellut, sanoi Samuel rohkeasti, että teillä kotona olisi hänelle mahdollisesti jokin paikka. Se tekisi hänet niin iloiseksi.
— Minä, katson, lupasi tyttö. Tahdotteko tuoda hänet huomenna minun luokseni, Samuel?
— Tahdon kyllä, vastasi Samuel.
Kun Samuel sitten katsoi tyttöön, huomasi hän tämän silmissä saman läpitunkevan katseen kuin kerran ennenkin, ja se saattoi veren syöksähtämään hänen poskilleen ja aikaansai saman omituisen pelottavan tunteen kuin silloinkin. Hän käänsi heti pois katseensa, ja hänen polvensa tutisivat, kun hän astui käytävää pitkin poispäin.
Hän näki miss Gladyn nousevan automobiiliinsa. Sitten kiiruhti hän takaisin sakaristoon.
Tohtori oli juuri riisunut papinkauhtanansa ja pistämässä kalvosimia käsiinsä.
— Herra tohtori, sanoi Samuel, minulla on puhuttavana teille eräästä asiasta.
— Mistä sitten, Samuel?
— Sen selvittäminen ottaa kyllä ainakin parin minuutin ajan.
— Minä olen nyt lähdössä kotiin syömään päivällistä… alkoi pastori.