— Samuel, lausui tohtori, kun nuorukainen seuraavana aamuna saapui hänen luokseen, minä olen löytänyt sinulle jotakin.
Samuelin sydän hypähti ilosta.
Asianlaita oli niin, että Pyhän Matteuksen kirkon vartija alkoi tulla vanhaksi. Hänen tilalleen ei tahdottu ottaa ketään muuta, mutta hänen täytyi saada apulainen. Palkka ei tulisi olemaan suuri, mutta Samuel saisi tilaisuuden vaikuttaa kirkossa ja oleskella hyväntekijänsä läheisyydessä. Kiitollisuuden kyyneleet nousivat hänen silmiinsä, kun sai kuulla tämän arvokkaan uutisen.
— Nyt saan nähdä miss Gladyn sitä useammin! kuiskasi innokkaasti ääni hänen sisässään.
Päivää jälkeenpäin, sunnuntaina, alkoi Samuel toimensa kirkossa. Miss Wygant oli siellä häikäisevän kauniissa kevätpuvussaan, mutta samalla kertaa vakavana, mikä hyvin soveltui pyhäpäivään. Hän ei nähnyt ihailijaansa ennenkuin jumalanpalveluksen jälkeen.
— Kas — Samuel! Oletteko täällä? huudahti tyttö.
— Olenpa niinkin, miss Glady, sanoi Samuel. Olen päässyt tänne kirkonvartijan apulaiseksi.
Miss Wygant seisoi hetkisen puhellen Samuelin kanssa, joka käytti tilaisuutta hyväkseen mainitakseen Sofia Stedmanista. Hän kertoi tytön elämäntarinan. Päästyään loppuun, sai hän äkkinäisen päähänpiston kertoa, miten Sofia oli miss Gladyn käsistä ottanut joululahjansa ja miten hän oli huoneessaan säilyttänyt miss Gladyn muotokuvaa.
Miss Wygant tuli luonnollisesti liikutetuksi.
— Minä katson, mitä voin hänen hyväkseen tehdä, sanoi hän. Mitä te ehdottaisitte?