— Niin, mutta ellei hän sitä tee, niin täytyy meidän tehdä se, tohtori Vince. Jotakin täytyy tehdä.
— Poikani, sanoi kirkkoherra, ehkei sinun ole helppo tätä ymmärtää, mutta joka tapauksessa on tämä tunneasia. Luuletko, että minun sopisi mennä houkuttelemaan hyvin rikasta jäsentä pois toisesta kirkosta.
— Mutta mitä hänen rikkaudellaan on tämän asian kanssa tekemistä? kysyi nuorukainen.
— Onnettomuudeksi, Samuel, tulee kalliiksi rakentaa kirkkoja, ja useammat papit ovat, näetkös, riippuvaisia palkastaan.
— Hyvä tohtori yritti kääntää asiaa leikiksi, mutta Samuel otti sen mitä vakavimmalta kannalta.
— Toivon, sanoi hän, että te ette ole riippuvainen kenenkään sellaisen ihmisen rahoista, kuin master Albert.
— Hm — en, sanoi tohtori reippaasti.
— Olkaa hyvä ja ymmärtäkää minua oikein, jatkoi Samuel. Ei ole kysymys ainoastaan siitä, että master Albert turmelee oman elämänsä. Siihen lienee hänellä oikeus, jos hän tätä oikeutta tahtoo käyttää. Mutta siitä on kysymys, mitä hän tekee muille. On kysymyksessä hänen rahansa, tohtori Vince. Ajatelkaapa vaan. Hänellä on seitsemänsadantuhannen dollarin vuositulot! Eikä hän milloinkaan ole ansainnut senttiäkään siitä, eikä hän tiedä, mitä tekisi rahoillaan. Te tiedätte, herra tohtori, että tämä ei ole oikein!
— Ei, sanoi pappi, se on todellakin hyvin väärin. Mutta minkä sille asialle voi?
— Minä en tiedä. Minä en ole ehtinyt asiaa lähemmin ajattelemaan, olen vain saanut sellaisen päähänpiston. Mutta minä ajattelin, että jos joku sellainen kuin te, herra tohtori, joku jota hän kunnioittaa, voisi esittää hänelle asian, niin käyttäisi hän rahansa johonkin hyvään tarkoitukseen. Ja ellei hän tahdo, niin pitäisi hänen luopua niistä.