Tohtori hymyili.
— Minä pelkään, Samuel, että hän tuskin sitä tekisi!
— Mutta, tohtori, tällä lailla ei saa jatkua!
Itsepä tässä kaupungissa on ihmisiä, jotka ovat kuolemaisillaan nälkään. Ja hänellä on seitsemänsadantuhannen tulot vuodessa! Voiko tällainen ajanpitkään jatkua?
— Ei, minä toivon, poikani, että se ei jatkuisi. Kerran kaikki kääntyy paremmaksi. Mutta se asia täytyy jättää kehitykselle.
— Kehityksellekö? sanoi Samuel hämmästyneenä. Uskotteko te kehitykseen. Siitä professori Stewartkin puhui.
— Niin, katsos, sanoi kirkkoherra hämillään, minä tarkoitan, että suuret yhteiskunnalliset voimat ovat toiminnassa — suuria muutoksia tapahtuu. Mutta vaikuttavat hyvin hitaasti.
— Minkätähden niin hitaasti? huomautti Samuel. Senkötähden, että niin monet ihmiset eivät välitä mistään?
— Näetkös, Samuel… alkoi kirkkoherra.
— Jos kaikki työskentelisivät asian hyväksi, tapahtuisi muutos nopeasti! keskeytti hänet Samuel.