Syntyi hetken hiljaisuus, Lopuksi huomautti pappi;
— Samuel, sinä näytät olevan kovin kiintynyt yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
— Olen kyllä, sir, vastasi nuorukainen. Olen itse kuulunut köyhiin ja nälkäänäkeviin, ja minä tiedän, miltä se tuntuu. Kukaan muu ei sitä voi ymmärtää, ette edes te, sir, kuinka hyväsydämminen te olettekin. Te ette tiedä, mitä se on, sir, ei, te ette tiedä!
— Ehkä en, poikani, sanoi kirkkoherra. Mutta voin vakuuttaa sinulle, poikani, että minun omatuntoni ei ole läheskään rauhallinen. Kuitenkin on ainoa, mitä voimme tehdä, se, että emme ole liiaksi kärsimättömiä — meidän täytyy opetella odottamaan…
— Mutta, herra tohtori, pitääkö ihmisen odottaa siksi, kun se kuolee nälkään?
Se oli kiusallinen kysymys, ja ehkäpä olikin parasta, että tohtori
Vince nyt seisoi asuntonsa luona.
— Nyt minun täytyy mennä sisälle, sanoi hän. Saamme näistä asioista puhua toisella kertaa.
— Niin, sen me teemme, sir, sanoi Samuel.
Tohtori heitti häneen pikaisen silmäyksen. Mutta pojan kasvoilla oli tavallinen ilmeensä, joka kertoi rehellisestä innostuksesta.
XVII. Käynti miss Glady Wygantin luona.