Syntyi pitkäaikainen hiljaisuus. Tohtori Vince istui mykkänä ja jäykkänä ja lujasti puristaen tuolinsa selkänojaa.
— Samuel, sanoi hän, sinä olet oikeassa. Ensi sunnuntaina minä saarnaan tästä työttömyyskysymyksestä.
— Oh, kiitos, sir, tuhannet kiitokset! huudahti Samuel kiitollisuuden kyyneleet silmissään. Ja hän puristi ystävänsä kättä. Mutta sitten pälkähti hänen päähänsä uusi ajatus.
— Ja siihen mennessä, tohtori, sanoi hän, mitä minä sanon
Finneganille?
XIX. Uusi käynti miss Gladyn luona.
Se, joka on ottanut kannettavakseen kaikki ihmishuolet, niinkuin Samuel oli tehnyt, tulee pian huomaamaan, että se vaatii paljon aikaa. Samuel teki parhaansa pitääkseen ajatuksensa kiinnitettyinä niihin tärkeisiin tehtäviin, joita hänellä oli ratkaistavana. Mutta hän huomasi ajatuksensa tuon tuostakin kiintyvän miss Gladyyn. Kerta kerran perästä nousi hänen kuvansa Samuelin silmien eteen karkottaen pois kaiken muun. Hänen kauneutensa hurmasi Samuelia ja viekotteli hänen mielikuvitustaan kaikenlaisille ihmeellisille harha- ja seikkailuretkille.
Miss Glady oli pyytänyt häntä palaamaan, ja Samuel mietti, miten kauvan hänen pitäisi odottaa. Hänen piti mennä tapaamaan Sofiaa, mutta se oli luonnollisesti vain tekosyy, sillä hän tapasi Sofian joka ilta heidän yhteisessä kodissaan.
Samuel odotti kolme päivää, mutta ei voinut kauvempaa. Kaipaus saada nähdä miss Glady vaikutti kuluttavana tulena hänen sisimmässään.
Kello yksitoista saapui hän miss Gladyn luo, ja Sofia tuli avaamaan.
— Sanon hänelle, että sinä olet täällä, sanoi tyttö ymmärtäen heti.