Mutta samalla hetkellä valtasi hänet kauhu. Mitä hän olikaan tehnyt? Miss Glady tulisi ajamaan hänet pois, karkoittamaan luotaan! Hän oli pilannut kaiken!
Yksi ainoa hetki riitti kuitenkin osoittamaan, ettei niin ollut asianlaita. Tunnevirta kohisi hänessä taasen entistä suuremmalla voimalla. Hänen sielunsa salatuista syvyyksistä kohosi uusia tunteita, jotka äkillisesti olivat heränneet, kauheita ja pelottavia ajatuksia, joista hänellä ennen ei ollut aavistustakaan. Hänen miehuutensa heräsi hän kadotti kainoutensa ja pelkonsa. Tyttö oli hänen, hän voi hänelle tehdä mitä tahtoi! Ja hän painoi tyttöä rintaansa vastaan, melkein tukehutti hänet syleilyynsä. Tyttö sulki silmänsä ja Samuel suuteli häntä poskille ja huulille. Sitten kuuli hän tytön heikosti ja vapisevalla äänellä kuiskaavan: Samuel, minä rakastan sinua! Ja hänen sisimpänsä oli täynnä iloa ja riemua.
Yht'äkkiä kuului askelten ääntä viereisestä huoneesta. He kiiruhtivat pois toistensa luota. Huoneen ovi oli avoinna ja hetkiseksi kohosi kauhun ilme tytön silmiin. Sitten laskeutui hän polvilleen lattialle.
— Oh, Samuel, sormukseni! huudahti hän.
— Sormuksenne? ihmetteli Samuel pää sekavana.
— Niin, sormukseni! uudisti tyttö. Sitten kuului oviaukosta mrs
Harrisin ääni:
— Sormuksenneko, miss Glady?
— Minä olen sen hukannut, sanoi tyttö. Samuelkin laskeutui lattialle.
He etsivät pöydän alta.
— Se putosi tänne, sanoi tyttö.