Samuel ei ollut katsellut asiaa siltä puolelta, mutta hänen täytyi myöntää, että huomautus oli oikea.
— Mutta minä en ole kyllin hyvä hänelle, intti Samuel.
— Sinä olet kyllin hyvä kenelle tahansa! huudahti tyttö. Sinä olet jalo ja kaunis sen olen minä tullut huomaamaan. Ja nyt aikoo hän korottaa sinut vertaisekseen.
Nuorukainen oli vaiti hämmästyksen lyömänä.
— Oh, Samuel, tämä on ihan kuin saduissa! kuiskasi lapsi. Sinusta tulee prinssi.
Tyttö jatkoi edelleen keskustelua tästä ihmeellisestä asiasta ja saattoi Samuelin yhä herkemmäksi rakentelemaan pilvilinnoja.
Viimein lähti Samuel pois harhaillen aivan hämmennyksissään kaduilla. Hän menisi naimisiin miss Gladyn kanssa! Niin, sen täytyi olla totta, sillä tyttö oli vakuuttanut häntä rakastavansa! Ja sitten saisi hän arvattavasti asua siellä suuressa palatsissa. Miltähän se mahtaisi tuntua? Mitä tulisi hän tekemään?
Ja hänestä tulisi rikas mies! Hänessä leimahti liekkiin ilo ja ylpeys. Mitähän ihmiset kotopuolessa sanovat, mitä veljet ajattelevat, kun hän tulee heitä tervehtimään ja ehkäpä ostamaan vanhan talon?
Mutta hän karkoitti nämä ajatukset. Hän ei saanut ajatella sellaisia asioita. Ne olivat itsekkäitä ja epäjaloja. Hänen täytyy ajatella sitä hyvää, mitä hän rahoillaan tulisi tekemään. Ehkäpä hän viimeinkin saattaisi auttaa köyhiä. Hän ja miss Glady tulisivat omistamaan elämänsä tälle asialle.
Tyttö rakasti häntä, tulisi olemaan hänen! Ja nopeasti kuin salama muisti hän taas äskeiset tapaukset. Hän jatkoi matkaansa mielihyvästä ja pelosta vavisten. Hänen vereensä oli mennyt jonkunlainen hulluus. Se oli vallannut koko hänen olentonsa. Kulkiessaan kadulla hän levitteli käsiään, sillä hänen tunteensa olivat voimakkaammat, kuin hän voi kantaa.