— Mitä? huudahti Samuel apeana.
— Lähetyslampaan, toisti Charlie. Sellaisen pöllön, joka murehtii ja katuu.
Samuel tunsi, kuinka hänen intonsa tuota pikaa laimeni. Vanha iva oli vielä Charlien kasvoilla. Nuorukainen huomasi, kuinka turmeltunut ja kurja tuo rikoksellinen oli, ja hetkessä hänen rohkeutensa katosi. Finnegan oli viaton pikku lapsi verrattuna Charlie Swiftiin.
Hänen kääntämisensä olisi ollut suurtyö ja todistus innosta ja innostuksesta. Samuel päätti ryhtyä älykkäästi yrittämään.
— Minua kohtaan on oltu sangen hyviä, sanoi hän.
— Uskon sen, vastasi toinen välinpitämättömästi.
— Ja tohtori Vince on tosiaan kovin hyvä ihminen, jatkoi Samuel.
— Hm! murahti murtovaras lisäten sitten kiihkeästi: Et suinkaan ole puhunut hänelle mitään minusta?
— En! huudahti Samuel.
— Etkö sanaakaan?