— Sanokaa, herra tohtori, miten sen asian laita on? kysyi Samuel. Olkaa niin ystävällinen, että sanotte sen! Varmaankaan ette te ole siitä tiennyt.
Kirkkoherra kääntyi nopeasti hänen puoleensa.
— Minä luulen, ettet sinä oikein tunne näitä asioita, sanoi hän. Sinä tulet minulle kertomaan tuollaisia juttuja — etkö sinä tiedä, että hän on minun lankoni?
Samuel tarttui hämmästyneenä tuolinsa käsinojaan.
— Teidän lankonne! huudahti hän.
— Niin, vastasi kirkkoherra. Hän on minun vaimoni ainoa veli.
Samuel tuli hämmästyksestä sanattomaksi. Kirkkoherra mittasi edelleen huonetta pitkin askelin.
— Ymmärrät nyt, sanoi hän, millaiseen asemaan sinä minut asetat.
— Niin, vastasi nuorukainen, minä ymmärrän. Se on kauheata!
Mutta sitten jatkoi hän kauheassa tuskassa: