— Mutta, herra tohtori, te ette siitä tiennyt. Oh, minä olen siitä varma — sanokaa minulle, että ette siitä tiennyt!
— En tiennyt, vastasi tohtori, enkä vieläkään tiedä! Luonnollisesti olen tuollaisia huhuja kuullut. Mister Hickmanilla on paljon vihollisia. Pitääkö minun uskoa kaikkia juttuja, joita hänestä saan kuulla?
— Ei, vastasi Samuel hämillään. Mutta tämän tietävät kaikki ihmiset.
— Kaikki ihmiset! sanoi kirkkoherra. Kutka ihmiset. Kuka on sinulle kertonut?
— Sitä minä en voi sanoa, soperteli nuorukainen.
— Miten hän tietää sen? Ja millainen ihminen hän on. Onko hän hyvä ihminen?
— Ei, myönsi Samuel. Pelkään, ettei hän ole sellainen.
— Onko hän sellainen ihminen, joka rakastaa ja palvelee muita? Onko hän sellainen ihminen, joka ei koskaan valehtele jota sinä uskoisit asiassa, mikä koskee sinun lähimpiä omaisiasi, uskoisit, jos hän sanoisi sinulle, että minä lahjon ihmisiä, että minä olen roisto?
Samuelin täytyi myöntää, ettei se henkilö, jota tarkoitettiin, ollut tuollainen.
— Tohtori Vince, lausui hän, minä myönnän olevani väärässä. Minä olen tullut teidän luoksenne liian aikaisin. Minä otan näistä asioista lähemmän selvän, ja jos syytökset ovat oikeita, niin minä tuon teille todistuksia. Jolleivät ne ole tosia, niin menen minä häveten tieheni enkä koskaan enään tule teitä vaivaamaan.