— Kuulkaa, sanoi Samuel vakavasti, te tiedätte, että mister Hickman kuuluu samaan kirkkoon kuin minäkin. Ja hän on tohtori Vincen lanko, mikä seikka tekee asian vieläkin sotkuisemmaksi. Tohtori Vince on saanut kuulla näitä kauheita juttuja, ja te ymmärrätte, kuinka vastenmielisiä ne ovat hänelle. Hän ei voi antaa sellaisten tekojen jäädä rangaistuksetta.
— Oh, saakeli! huudahti Finnegan. Mitä aikoo hän tehdä?
— En tiedä, vastasi Samuel. Hän ei ole sanonut. Ensin täytyy hänen päästä varmuuteen siitä, että syytökset ovat tosia. Eikä mister Hickman luonnollisestikaan niistä puhu.
— Tuskinpa!
— Eikä tohtorin ole niinkään helppoa ottaa selvää asiasta. Hän on nähkääs pappi ja seurustelee ainoastaan hienojen ihmisten keskuudessa. Mutta minä lupasin hankkia hänelle selvyyden.
— Ymmärrän, vastasi Finnegan.
— Minun tarvitsee ainoastaan voida sanoa hänelle kuulleeni asiasta sellaiselta henkilöltä, joka on saanut rahoja. Minun ei tarvitse sanoa, kuka se henkilö on, hän uskoo minun kunniasanaani. Mahtaisikohan mister Callahan haluta mitään ilmoittaa tästä asiasta? Kapakanhoitaja mietti hetkisen.
— Odottakaahan vähän. Minä käyn hakemassa isäntääni. Ehkä voin auttaa tohtoria saamaan tietää, mitä hän haluaa.
Samuel istuutui odottamaan, ja muutaman minuutin päästä astui John Callahan sisälle. Hän oli irlantilainen, poskensa kukoistavat ja ulkonäkönsä ystävällinen, eikä ollenkaan sellainen kauhea ihminen, jollaiseksi Samuel oli hänet kuvitellut.
— Kuuleppas, John, sanoi Finnegan. Täällä on eräs poika, joka on palvellut Pertti Lockmanilla. Eräs hänen tuttavansa tyttö palvelee Wygantilla…