— Samuel! huudahti pappi. — Ja, mikä pahinta, te otatte vastaan heidän rahojaan, te annatte kirkon olla heistä riippuvaisen. Niin te itse äsken sanoitte. Te annatte heidän rahojaan köyhälle kansalle — samalle kansalle, jolta ne ovat varastetut. Tämä saattaa kansan sokeaksi — se epäilee eikä ymmärrä. Ja siten autatte te kansan pitämistä kahleissaan! Ettekö tätä käsitä, tohtori Vince? Te olette aivan kuin palkattu siihen tehtävään!
Tohtori oli voimakkaan mielenliikutuksensa vaikutuksesta noussut seisaalleen.
— Tosiaankin, huudahti hän, asetat sinä ihmisen liian kovalle koetukselle! Tämä ei voi jatkua! Minä en tahdo tästä asiasta enään kuulla sanaakaan!
Samuel istui murtuneena.
— Te siis hylkäätte minut! sanoi hän. Te pakotatte minut suorittamaan tuon tehtävän yksinäni!
Kirkkoherra töllisteli häntä.
— Mitä sitten aijot? kysyi hän.
— Aluksi etsin minä nuo henkilöt ja koetan saattaa heidät huomaamaan toiminnassaan esiintyvän vääryyden.
— Poika, sinä olet mieletön! huudahti tohtori.
— Ehkäpä, mutta minkä minä sille voin.