— Eikö teillä ole mitään sitä vastaan? kysyi Samuel levottomasti.
— Ei vähintäkään, vastasi tyttö. Menkää vaan ja katsokaa, mitä voitte tehdä. Hän on hyvin turmeltunut, mailmallinen ihminen, ja jos voitte pehmittää hänen sydämmensä, tietää se sangen hyvää meille kaikille.
— Eikö se tee mitään muutosta meidän suhteeseemme? kysyi Samuel.
— Meidän suhteeseemme? huudahti tyttö kummastellen, mutta lisäsi heti: ei, ei vähintäkään. Mutta muistakaa, ettette siitä asiasta sano hänelle mitään. Älkää millään tavoin antako hänen tietää, että tunnette minut.
— En luonnollisestikaan, miss Glady.
— Sanokaa hänelle, että tulette kirkosta. Ja kylvettäkää häntä kelpolailla, Samuel, sillä minä olen varma, että hän on tehnyt kaiken sen, mitä te sanotte ja joukon vieläkin pahempia töitä.
— Miss Glady…
— Älkääkä unohtako, Samuel, keskeytti miss Glady, tulla sitten kertomaan minulle, miten kävi, ehkä voin neuvoa teitä, miten teidän sitten pitää menetellä.
Syntyi hiljaisuus, ja he katselivat toisiaan. Äkkiä huudahti miss
Glady:
— Oi, Samuel, sinä olet enkeli!