Hän puhkesi nauramaan ja nojautui nopeasti kuin lintu Samuelin rintaa vasten koskettaen huulillaan nuorukaisen poskea. Sitten katosi hän kuin salama, ja Samuel oli yksinään ja ihmeissään.
Hän lähti heti mr Wygantin konttoriin. Mutta juuri ennenkuin Samuel ehti sillalle kiisi mr Wygantin automobiili hänen ohitseen. Samuel kääntyi ja asteli hänen taloaan kohden.
Tällä kertaa suuntasi hän kulkunsa suoraan pääovelle.
— Minä olen Samuel Prescott Pyhän Matteuksen kirkosta, sanoi hän palvelijalle, joka tuli avaamaan ovea, ja minä haluan puhua mister Wygantin kanssa tärkeästä asiasta.
Mr Wygant istui suuressa nojatuolissaan kirjastohuoneensa ikkunan ääressä. Hänen ympärillään oli valtavin kokoelma kirjoja, mitä Samuel milloinkaan oli nähnyt, ja suurella loistolla sisustetussa huoneessa vallitsi syvä rauha. Mr Wygant itse oli pitkä ja komea mies, jolla oli kuvaamattoman ylhäinen ulkonäkö.
Samuel puristi kätensä nyrkkiin ja ryhtyi heti hyökkäykseen.
— Minä olen Samuel Prescott, kirkonvartijan apulainen, sanoi hän, ja minä haluan keskustella teidän kanssanne eräästä hyvin tärkeästä asiasta.
— Antaa kuulua! kehoitti mr Wygant. Sitten kertoi Samuel taaskin, kuinka hän oli joutunut viekotelluksi huonoihin tekoihin, mutta tohtori Vince hänet kääntänyt. Hän kertoi seikkailunsa yksityiskohtaisesti, jotta mr Wygant ymmärtäisi hänen intonsa. Hän kertoi myöskin tekemistään käännytyksistä ja kuinka oli lopuksi tavannut Charlie Swiftin.
— Eikä tämä mies tahtonut kuulua kirkkoon siksi, että siellä on niin paljon huonoja ihmisiä.
Mister Wygant oli ihmetellen kuunnellut.