Mr Wygant ei vastannut.
— Ja eikö minun paikkaani määrää se seikka, ettei minulla ole ollenkaan rahaa?
Taaskaan ei tullut vastausta.
— Kuitenkin näen minä totuuden ja minun täytyy se sanoa! Ja miten voin minä päästä paikkaan, jonne minä todella kuulun?
— Etkö sinä todellakaan voi itse ratkaista sitä kysymystä, sanoi mr
Wygant kylmästi.
— Tietysti pitäisi minun ottaa osaa taisteluun rahasta, kun ainoastaan raha jotakin merkitsee.
— Poikani, sanoi mr Wygant, minä olen pahoillani sinun puolestasi, sillä sinä tulet saamaan monia kovia iskuja mailmalta, ennenkuin olet valmis. Sinun pitää oppia ottamaan elämä sellaisena kuin se on. Ehkäpä monet meistä tahtoisivat tehdä sen toisenlaiseksi, jos saisivat tahtonsa perille. Mutta elämä on, kuten tulet huomaamaan, ankaraa taistelua. Se on taistelua olemassaolosta, ja ne ihmiset, jotka kestävät taistelun, ovat soveliaimmat…
Samuel nosti äkkiä kätensä.
— Kiitoksia paljon mister Wygant, sanoi hän vakavana, mutta kaiken tuon tiedän minä jo ennestään.
— Mitä tarkoitat? kysyi mr Wygant.