— Ette kysynyt häneltä! huudahti nuorukainen hämmästyneenä. Ette edes sen vertaa välittänyt asiasta! Taasen syntyi hiljaisuus.
— Minä kysyin mister Wygantilta, sanoi Samuel sitten alakuloisesti, ja hän tunnusti syyllisyytensä.
— Mitä! huusi kirkkoherra.
— Kyllä hän tunnusti — koko hänen puheensa oli yhtä samaa tunnustusta. Hän sanoi kaikkien tekevän niin senvuoksi, että siten voidaan ansaita rahaa, ja kaikki haluavat rahaa. Hän kutsui sitä pääoman kilpailuksi. Silloin kysyin minä häneltä, minkä tähden hän kävi Kristuksen kirkossa, ja hän ajoi minut ulos.
Tohtori Vince kuunteli silmäkulmat rypyssä.
— Ja mitä aijot sinä nyt tehdä? kysyi hän.
— En tiedä, sir. Minun täytyy nähtävästi paljastaa hänet.
— Samuel, sanoi pappi, etkö sinä kaikissa tyhmyyksissäsi koskaan ole tullut ajatelleeksi, että olet minulle pienen kiitollisuuden velassa?
— Oh, herra tohtori, huudahti nuorukainen vääntäen käsiään, älkää puhuko niin minulle!
— Minä pelastin sinut, autoin sinua, ja sinä tuotat minulle mitä kauheimpia kärsimyksiä.