— Tohtori, vakuutti Samuel, minä tekisin kaikkeni teidän tähtenne, minä kuolisin puolestanne! Mutta te vaaditte minun lyömään laimin velvollisuuteni, ja miten voin minä suostua sellaiseen?
— Mutta etkö koskaan ole tullut ajatelleeksi, että vanhempi ja viisaampi väki paremmin osaa arvostella asioita kuin sinä?
— Mutta asiahan on niin selvä, sir. Ettekä te koskaan ole vastannut minulle, käskette vaan yksinkertaisesti vaikenemaan.
Pappi ei vastannut.
— Kun minä tulin teidän luoksenne, jatkoi Samuel, niin opetitte te minulle rakkautta ja veljeyttä — että pitää uhrautua ja palvella lähimmäisiään. Ja minä päätin seurata neuvojanne, Jumala on todistajani, etten ole tehnyt muuta kuin koettanut sovittaa käytäntöön, mitä olette minulle opettanut. Olen koettanut auttaa köyhiä ja sorrettuja. Ja miten voin minä tietää, ettette te ajatellut sitä, mitä sanoitte?
— Samuel, huudahti kirkkoherra kiivaasti, sinulla ei ole oikeutta puhua noin. Minä teen kaiken voitavani. Minä saarnaan usein näistä aineista.
— Niin, sanoi nuorukainen, mutta mitä te saarnaatte? Sanotteko rikkaille, jotka käyvät kirkossanne, totuuden? Sanotteko heille: Te varastatte köyhiltä. Teidän on syy kaikkeen siihen hätään, joka vallitsee kaupungissamme. Teidän täytyy lopettaa riistämisenne ja sortamisenne, teidän täytyy luopua niistä rikkauksista, jotka olette kansalta ottaneet. Ei, sitä te ette sano. Ja ettekö ymmärrä, mitä tämä merkitsee, tohtori Vince? Se merkitsee, että kirkko ei täytä tehtäväänsä. Siksi täytyy syntyä uusi kirkko jollain tavoin jonnekin. Sillä tällaisia oloja esiintyy todellakin, niitä esiintyy meidän keskuudessamme, ja jotakin täytyy tehdä!
Kiihkossaan hypähti nuorukainen eteenpäin ja ojensi kätensä.
— Kansa näkee nälkää — aivan meidän keskuudessamme — täällä Lockmanvillessä! Se näkee nälkää, nälkää, nälkää! Ettekö ymmärrä sitä, tohtori Vince? Se näkee nälkää!
Tohtori väänteli mielenliikutuksessaan käsiään.