— Sen täytyy heti loppua, lisäsi mr Wygant, ja Samuel tiesi, että kun mr Wygant sanoi jotakin, niin hän myös odotti, että häntä toteltiin.
— Eikö täällä siis ole ketään, joka haluaa minua kuunnella? sanoi
Samuel. Mister Hamerton, ettekö te halua auttaa minua?
— Mitä te tahtoisitte meidän tekevän? kysyi mr Hamerton.
— Minä haluan, että kirkkoneuvosto tutkii syytökset, ottaa selvän, onko totta, että Pyhän Matteuksen kirkon jäsenet ovat lahjoneet Lockmanvillen hallitusta. Ja jos se on totta, toivon minä, että sellaiset miehet karkoitetaan kirkosta. Heidän oikea paikkansa ei ole kirkossa, sir. Ihmiset, jotka käyttävät kaiken aikansa yrityksiin riistää kansan rahoja! Ihmiset, jotka avoimesti selittävät, kuten mister Wygant teki minulle, olevan välttämätöntä lahjoa lainsäätäjiä rahojen hankkimiseksi itselleen! Sellaiset ihmiset häpäisevät kirkkoa ja estävät sitä tehtävästään. Ne ovat niitä ihmisiä, joita vastaan taisteleminen on kirkon tehtävä…
— Pitääkö meidän istua täällä kuuntelemassa tuon pojan saarnoja? huusi mr Hickman mielettömästi.
— Samuel, mene tiehesi! käski tohtori Vince.
— Täällä ei siis ole ketään, joka haluaisi minua auttaa?
— Minä olen sinulle sanonut, että sinä et tuolla tavoin mitään voita. Mene tiehesi!
— Hyvä! huudahti nuorukainen poissa suunniltaan, minä lähden tieheni. Mutta muistakaa, minä en antaudu ilman taistelua. Minä paljastan teidät mailmalle. Kansan täytyy oppia tietämään, keitä te olette kurjia raukkoja ja keinottelijoita, jotka pettävät sen tehtävän, joka heille on uskottu, ryöstävät yleisöä ja lahjovat valtiota!
— Ulos, lurjus! huusi Hickman hyökäten uhkaavasti häntä kohden.