— No, miten kävi?
— Hän itki, sanoi Sofia, hän oli hirmuisen onneton. Hän sanoi tietävänsä, että sinä olet hyvä poika ja ettei hän väsyisi ennen kuin oli saanut isänsä sallimaan sinun palata takaisin.
— Nyt sinä et puhu täyttä totta! huudahti Samuel hämmästyneenä.
— Kyllä, Samuel. Mutta sitten tuli hänen äitinsä.
— Oh! Ja sitten?
— Hän sadatteli minua. Hän oli hyvin suuttunut minuun. Hän sanoi, ettei minulla ollut oikeutta tehdä pikku lasta levottomaksi väärillä syytöksillä hänen enostaan. Eikä hän halunnut kuunnella minua. Hän ajoi minut ulos.
Syntyi pitkäaikainen hiljaisuus.
— Luulen, ettei minun käynnistäni ollut mitään hyötyä, sanoi Sofia alakuloisesti. Meidän täytyy nyt tehdä kaiken itse.
XXVI. Kun Samuel aikoi mennä naimisiin miss Gladyn kanssa.
Samuel ei koko yönä hitaistakaan nukkunut. Milloinkaan ennen ei hän ollut suudellut ketään naista, mutta nyt oli himo herännyt, ja hänen sisimmästään tulvehti esille mitä odottamattomimpia tunteita riistäen hänet mukanaan. Pelko ja kaipaus raatelivat häntä. Milloin oli hän mitä hurjimman innostuksen vallassa, milloin vajosi hän mitä syvimpään epätoivoon. Hän kaipasi miss Gladya, mutta muut seikat asettuivat hänen tielleen, eikä hän voinut käsittää, miksi joutui niin kovin kärsimään.