— Ymmärrän, ymmärrän! huudahti Samuel. On taasen kysymys minun paikastani. Minulta puuttuu taasen rahoja.
— Miten voittekaan sanoa niin, Samuel! siitä ei ole kysymys, vaan…
— Siitä se on, ei mistään muusta kuin siitä! Minä olen vain köyhä poika eikä minulla ole mitään mahdollisuuksia. Te sanoitte rakastavanne minua, ja minä uskoin teitä. Te olitte niin kaunis, ja minä uskoin teidän olevan hyvänkin. Minä melkein suutelin sitä maata, jolla te kuljitte! Minä olisin teidän tähtenne tehnyt mitä tahansa, kuollut puolestanne! Minä ajattelin teitä päivät läpeensä, minä näin teissä korkeimman hyvyyden, itse täydellisyyden. Ja nyt — nyt te sanotte ainoastaan leikkineenne kanssani. Te käytitte minua itsekkäisiin huvittelutarkoituksiinne — aivan samaten kuin teette muillekin köyhille ihmisille.
— Samuel!
— Aivan samoin kuin teidän isänne tekee lapsille hänen tehtaassaan, kuin teidän serkkunne tekee niille tyttöraukoille, jotka hän viettelee, kuin te itse teette kaikille, joitten kanssa joudutte kosketuksiin.
Suuttumus oli tytön muuttanut kasvoiltaan purppuranpunaiseksi.
— Kuinka uskallatte te puhua minulle tuolla tavoin! huudahti hän.
— Minä uskallan sanoa totuuden kenelle tahansa! Ja tämä on totuus teistä. Te olette samanlainen kuin kaikki muutkin — samanlainen kuin muutkin luokkanne ihmiset. Te olette loisia, verenimiöitä, te puristatte elämän muista ihmisistä. Ja te, miss Glady, te olette pahin kaikista, sillä te olette nainen. Te olette kaunis, ja teidän pitäisi olla sellainen, kuin minä kuvittelin teidän olevan. Mutta te käytätte kauneuttanne ansana te teette sillä lopun ihmisten elämästä.
— Lopettakaa, Samuel!
— Ei, minä en tahdo lopettaa! Teidän täytyy kuunnella minua! Teidän tarkoituksenne oli viekotella minua, te tahdoitte leikkiä kanssani, te tahdoitte nähdä, mitä minä tekisin. Te ette hetkeäkään ajatellut minua tai minun oikeuksiani tai sitä pahaa, mitä voitte tuottaa minulle. Ja nyt olette te väsynyt ja käskette minun lopettamaan. Te pyydätte minun muistamaan asemaani. Mitä muuta tarkoitusta varten olen minä mailmassa kuin huvittaakseni teitä? Mitä muuta varten on työtätekevä kansanluokka olemassa kuin säästääkseen teiltä kaikenlaiset vaivat, pitääkseen teitä kauniina ja onnellisena? Mitä muuta tarkoitusta on köyhillä lapsilla kuin vaatteiden kutominen teille? Ja te — millä korvaatte te heidän hukatun elämänsä, heidän orjuutensa ja kärsimyksensä?