— Sanon, että lopettakaa nyt. Itsenne tähden. Näen, että olette puhuneet totta, eikä pieni pysähdys vahingoittaisi teitä.
Samuel tuijotti kaipauksella ruokaan ja toivoi vielä saavansa sitä kätensä täyteen.
— Tulkaapa tänne juttelemaan! kehoitti kapakoitsija. Missä te olette ollut?
— Minut sulettiin tyhjään tavaravaunuun.
— Hm! Sepä tavatonta! No, miten kauvan olitte sinne sulettuna?
— Mikä päivä tänään on?
— Perjantai.
— Minut sulettiin siihen rotanloukkuun keskiviikkoaamuna. Minusta aika tuntui pitemmältä.
— Olihan se jo tarpeeksi pitkä, huomautti kapakoitsija.
— Jouduin ryöstön uhriksi. Eräs mies vei rahani, jatkoi Samuel. Sitten tunsi hän taas samaa häveliäisyyttä kuin aikaisemminkin ja lisäsi: Älkää luulko minua kerjäläiseksi. Tahdon tehdä työtä ja maksaa rehellisesti.