— Minä en ole kerjäläinen! huusi Samuel.
— Mitä käskette? sanoi mies.
— Sanon, etten ole kerjäläinen. Tulen takaisin ja maksan teille.
Olen nälkään kuolemaisillani, minun täytyy saada jotakin syötävää.
— Saakeli soikoon, nuori ystävä! huudahti kapakoitsija. Te ymmärrätte esittää asianne. Teistä olisi pitänyt tulla näyttelijä. Tulkaa lähemmäksi ja pistelkää suuhunne!
— Mitä! sopersi Samuel hämillään.
— Syökää! kehoitti mies viitaten ruokia. Ehkä nyt ymmärrätte.
Samuel kääntyi ja näki pöydällä joukon ruokia. Hän hyökkäsi niihin käsiksi. Ensimäistä suupalaa pureskellessa valtasi hänet jonkullainen hulluus, ja hän ahmi kuin villipeto.
Hän jatkoi sitä muutamien minuuttien ajan, ja kapakoitsija katseli uteliaana, kunnes viimein huomautti:
— Tiedättekö, luulen, että nyt on paras lopettaa.
— Mitä? virkkoi Samuel ottaen lisää ruokaa.