Sitten muistutti nälkä taas olemassaolostansa Samuelia. Varmasti täytyi kaiken tämän rikkauden ja loiston keskellä olla hänelläkin jotain toivoa. Hän asteli taloa kohden, mutta ei ollut vielä päässyt puolitiehenkään, ennenkuin kukkia hoitava mies hänet huomasi ja lähti vastaan.
— Mitä sinulla on täällä tekemistä? huusi hän, ennenkuin Samuel oli ennättänyt lähellekään.
— Etsin työtä, alkoi Samuel.
— Tahdotko päin silmiä! kiljui mies. Kuinka uskallat tulla tänne tuolla tavalla?
— Mitä pahaa tässä sitten on? kysyi poika ihmeissään.
— Tiehesi maankiertäjä! huusi mies. Samuel kääntyi ja poistui nopeasti. Maankiertäjä!
Hän tuli nyt ensi kertaa heittäneeksi silmäyksen vaatteisiinsa, jotka putoamisen johdosta ojaan olivat saviset. Myös kasvot ja kädet olivat likaiset, hiukset pörrössä ja koko hänen ulkonäkönsä vähemmän sopiva työn etsijälle. Joka tapauksessa ei tämä osa kaupunkia ollut oikea paikka työn etsimiselle, jonka vuoksi Samuel palasi samaa tietä takaisin.
Hämärä oli laskeutunut kaupungin ylitse ja myymälöitä alettiin sulkea. Pian olivat ne kiinni kaikkialla. Ja yöllä, sen tunsi Samuel, olisi hänen loppunsa tuleva. Tämä saattoi Samuelin epätoivoon.
Hän kiirehti sisälle ensimäiseen valaistuun paikkaan, minkä näki.
Se oli kapakka, ja huone oli tyhjä lukuunottamatta valkopukuista miestä myymäläpöydän takana.