Hän kertoi suunnitelmistaan nousta taisteluun Pyhän Matteuksen kirkon omistamisesta.
— Emmekä me saa antaa katkerien tunteitten vaikuttaa itseemme, sanoi hän. Olisi kovin syntistä, jos me työskentelisimme vihassa.
— Mutta miten voit sinä hillitä vihaasi? huudahti tyttö.
— Se on kyllä vaikeata, mutta minä olen taistellut itseni kanssa. Me emme saa vihata noita ihmisiä. He ovat tehneet meille pahaa, mutta he eivät sitä huomaa, he ovat kurjia ihmisolentoja kuten me muutkin.
— Mutta he ovat huonoja, itsekkäitä ihmisiä! huudahti lapsi.
— Minä olen paljon ajatellut sitä asiaa, sanoi hän, minä olen koko päivän kulkenut kadulla ja miettinyt sitä. Enkä minä salli itseni tuntea heitä kohtaan muuta kuin sääliä. He ovat tehneet minulle vääryyttä, mutta se vääryys ei ole mitään sen vääryyden rinnalla, jota he ovat tehneet itselleen.
— Oi, Samuel, kuinka sinä olet hyvä! huudahti Sofia, ja Samuel hämmästyi, sillä juuri samaa miss Gladykin oli sanonut.
— Minun täytyy olla selvillä itsestäni, ja nyt minä olenkin. Minun on välttämätöntä taistella heitä vastaan, mutta minun täytyy samalla olla varma, etten anna omalle kostonhimolleni valtaa.
— No, mitä aijot tehdä? kysyi Sofia.
— Minä esitän asian seurakunnan jäsenille. Elleivät he halua mitään tehdä, niin esitän asian kansalle.