— Mutta, Samuel, joka ihminen tulee kokoukseen, väkeä joka puolelta kaupunkia.
— Sitä en voi auttaa, vastasi hän. Minulla ei ole rahaa vuokrata huonetta eikä minun annettaisi puhua kirkossa.
— Mutta voitko sinä saada tämän niin pian painetuksi?
— En tiedä. Täytyy ottaa selvää, kuka sellaisen työn ottaa suorittaakseen.
— Oh, minä tiedän! huudahti Sofia taputtaen käsiään. Fredrik
Bremerillä on painokone.
— Mitä sanotkaan!
— Niin, hänen isällään oli tapana tehdä painotöitä. Meidän täytyy kysyä heiltä.
He kiirehtivät, suomatta itselleen aikaa edes syömiseen, Bremerille; ja vanhemmat ja lapset kuuntelivat ihmeissään Samuelin kertomusta. Fredrik kiihtyi kovasti, vanhan Johanin punaiset kasvot hehkuivat.
Hän ja hänen lapsensa auttoivat, eikä viipynyt kauvaa, ennenkuin
Samuelin julistus oli painettu.
Oli jo myöhäinen ilta, kun molemmat lapset astelivat kotiin mukanaan kolmesataa kappaletta vallankumouksellista julistusta, jotka olivat huolellisesti käärityt, jottei kukaan voisi niitä nähdä. Tässä toimessaan he aivan unohtivat miss Gladyn.