Vasta kun Samuel yritti nukkua, alkoi hänen mielessään taas väikkyä miss Gladyn kuva, ja kaikki hänen suloiset toiveensa heräsivät ja alkoivat ilvehtiä hänen kanssaan. Mikä narri hän oli ollutkaan! Kuinka mahdottoman hulluilta tuntuivatkaan hänestä nyt kaikki aikaisemmat kuvitelmat. Näin vietti hän vielä kerran unettoman yön vaipuen vasta päivänkoitteessa levottomaan uneen.

Vajaan tunnin ennen jumalanpalveluksen päättymistä asettui Samuel vastapäätä kirkkoa toiselle puolelle katua. Hänen sydämmensä sykki voimakkaasti. Hän tunsi, se täytyy tunnustaa, melkein samaa kuin mies, joka aikoo toimeenpanna dynamiittiräjähdyksen taikka salamurhan. Ilma oli lämmin ja kirkon ovi avoinna, niin että hän voi kuulla tohtori Vincen kaikuvan äänen. Urkujen säveleet nostivat hänen silmiinsä kyyneleitä. Hän rakasti urkuja, eikä hän enään saisi niistä nauttia!

Viimeinkin loppui jumalanpalvelus, ja "salamurhaaja" asteli kadun yli ottaen sopivan paikan. Ja koko seurakunnasta tuli ensinnä ulos "olympialainen", mr Curtis, hän eikä kukaan muu!

— Saanko jättää yhden kappaleen, sir, virkkoi Samuel sydän kurkussa. Ja mr Curtis, joka kuivasi nenäliinallaan otsaansa, säpsähti kuin olisi nähnyt peikon.

— Poika mitä sinä teet! kivahti hän, mutta Samuel oli jo rientänyt pois ja jakoi papereitaan ihmisjoukolle, joka molempien porttien kautta virtasi ulos. Julistukset otettiin vastaan ja luettiin, pysähdyttiin, ihmeteltiin ja ruvettiin keskustelemaan, niin että portit aivan tukkeutuivat. Kun jo suuri joukko julistuksia oli jaettu, olivat kirkkoneuvoston jäsenet ehtineet käsittää aseman, ja yritys tehtiin jakamisen estämiseksi.

— Tämä on häpeällistä! kirkui mr Curtis koettaen tarttua Samuelia käsivarteen. Mutta poika riuhtasi itsensä irti juosten sivuovelle, josta kansaa virtasi ulos.

— Ottakaa yksi kappale! huuteli hän. Antakaa muillekin! Ilmoittakaa kaikille! Ja niin sai hän jaetuksi vielä muutamia kymmeniä julistuksia. Pitäen tarkoin silmällä mr Curtisia ja muita kirkkoneuvoston jäseniä juoksi hän taas kirkon ympäri etusivulle ja kiersi ihmisjoukon jakaen samalla julistuksiaan niin paljon kuin ennätti. Ilmoittakaa kaikille! huuteli hän kaikuvalla äänellä. Väärintekijät on karkoitettava kirkosta!

Yhtäkkiä tunkeutui mr Hamerton hengästyneenä ja kasvoiltaan punaisena esiin väkijoukosta.

— Samuel! huusi hän tarttuen poikaan, täten ei saa jatkua!

— Sen täytyy! vastasi Samuel. Päästäkää minut!