Hän kohotti äänensä hurjaksi huudoksi:
— Kristuksen kirkossa on varkaita!
Kamppaillessa putosivat lentolehtiset maahan, ja mr Hamerton kumartui ottamaan niitä ylös. Samuel otti niistä niin monta kuin voi ja riensi taas sivuovelle, jossa useat ihmiset ahnaasti tarttuivat niihin. Hän sai jaetuksi kaikki lehtisensä, ja niille henkilöille, joitten hän näki vielä tulevan kirkosta, huusi hän käsiään heiluttaen:
— Tämän seurakunnan kirkkoneuvostossa löytyy miehiä, jotka ovat lahjoneet Lockmanvillen kaupunginvaltuusmiehiä. Minä aijon paljastaa heidät keskiviikkoiltana toisella puolella katua pidettävässä kokouksessa.
Sen sanottuaan lähti hän tiehensä väistellen erästä hurjistunutta kirkkoneuvoston jäsentä, joka yritti häntä lyödä. Kadulle päästyään juoksi hän nopeasti kuin hirvi kotiinsa.
Hän oli vedonnut seurakuntaan!
XXVIII. Käynti poliisin luona.
Samuel syöksyi hengästyneenä kotiin kertoakseen tapahtumasta Sofialle. Sieltä meni hän Bremerin luo, joka oli seurannut kohtausta kauvempana. Molemmissa paikoissa täytyi hänen perinpohjin kertoa jännittävästä tapahtumasta.
Vanha Bremer saapui kotiin ja hän tiesi, että Samuelin täytyi saada poliisilta lupa kokouksen pitämiseen.
Samuel ei tuntenut erityistä halua käydä poliisiasemalla, jonka hän jo ennestään kyllin hyvin tunsi; mutta hän olisi mennyt vaikka leijonain luolaan silloin, kun hänen suuri asiansa sitä vaati. Hän lähtikin seuraavana aamuna hyvissä ajoin poliisiasemalle. Mrs Stedmanin avulla oli hän sitä ennen onnistunut vakuuttamaan Sofialle, että Sofian tuli palata takaisin Wygantin luo.