Samuel ei ollut siitä oikein selvillä, mutta hän ei tiennyt, kuinka voisi sen esittää.
— Minä voin saada paikallisyhdistyksen kokoon huomisillaksi, jatkoi Everley. Ei ole aikaa tuhlattava. Meidän täytyy nopeasti levittää suuri paljous kokouskutsumuksia kaupunkiin.
— Mutta minä haluaisin kokoukseen vain Pyhän Matteuksen seurakuntalaisia, sanoi Samuel.
— Aina tulee muita myöskin, virkkoi Everley. Ja eikö kansalla ole oikeus saada tietää, kuinka heiltä varastetaan?
— Kyllä, myönsi Samuel.
— Ja kenties, lisäsi Everley naurahtaen tulee seurakunta paljon halukkaammin asiaa käsittelemään, jos sitä vähäsen painostetaan ulkoapäin. Meidän tehtävämme on panna alkuun vapaa keskustelu tässä asiassa ja avata kaupunkilaisten silmiä. Muuten kenties poliisi tukahuttaa asian alkuunsa ja silloin kansa ei saa koskaan tietää mitään siitä, mitä me olemme tarkottaneet.
— Teidän täytyy olla hyvin varovaisia levittäessänne kokouskutsumuksia, huomautti Bremer. Ne tulevat tukahuttamaan koko puuhan alkuunsa, jos vaan voivat.
— Aivan varmasti, sanoi Everley nauraen. Mitä siihen tulee, niin voitte luottaa tovereihimme. Me tunnemme luotettavan kirjapainon.
Samuel huokasi syvään helpotuksesta. Tässä oli mies, joka ymmärsi asian ja kävi siihen käsiksi koko voimallaan ja vakaumuksellaan. Se oli vain harmillista, että hän oli sosialisti.
Everley otti lyijykynän ja kirjotti seuraavan uuden ilmotuksen: