— Minä arvasin hyvin, että niin sen kanssa tulee käymään, sanoi Everley. Mutta minä katsoin parhaaksi, että te itse voitte hankkia sen kokemuksen itsellenne.
— Mutta mitä se merkitsee? kysyi Samuel.
— Se johtuu siitä, että Lockmanvillen hallitusherrain koplalla on satatuhatta dollaria kiinitettynä "Sanomiin".
Samuel ällistyi ja seisoi ystäväänsä tirkistellen.
— Nyt näette mitä se on, kun tahtoo olla sosialistina! sanoi Everley nauraen.
Ja Samuel näki sen.
XXX. Samuel sosialistikokouksessa.
Samana päivänä illallisen jälkeen tuli Everley yhdessä Fredrik Bremerin kanssa noutamaan Samuelia sosialistien kokoukseen, missä hänen tuli kertoa seikkailunsa.
Kokous pidettiin pimeässä salissa ruokatavarakaupan yläkerroksessa. Siellä olivat kaikki ne henkilöt, jotka Samuel oli tullut tuntemaan edellisenä iltana, ja parisenkymmentä muuta henkilöä. Useimmat heistä olivat ammattityömiehiä, mutta olipa joukossa myöskin jokusia, jotka näyttivät hyvin toimeentulevilta myymälänomistajilta tai kirjanpitäjiltä. Samuel pani merkille, että kaikki kutsuivat toisiaan tovereiksi ja jokuset niiden joukossa puhuttelivat häntäkin samalla tavalla, mikä herätti omituisia tunteita hänessä. Kokoukseen tuli myöskin muutamia naisia, joista yksi toimi puheenjohtajana.
Everley piti aluksi puheen sekä luki Samuelin kehotuksen samalla kertoen mistä se oli aiheutunut. Tämän jälkeen pyysi hän Samuelia astumaan esiin. Nuorukainen sävähti. Hetken kuluttua valtasi hänet kuolettava kauhistus. Ajatus, että jos hän kaikkien näiden henkilöiden läsnäollessa ei voisikaan puhua, tunkeutui hänen mieleensä. Jos hän tulisi aivan hervottomaksi, kykenemättömäksi ajatuksiaan esittämään, niin mitähän nuo vieraat henkilöt hänestä silloin sanovat? Hän puristi kätensä nyrkkiin — mitä sillä on väliä, mitä he ajattelevat hänestä! Köyhät kärsivät ja totuus vaatii voimakkaasti päästä oikeuksiinsa! Hän tahtoo puhua ympärillään oleville ihmisille siitä, mikä häntä painosti.