— Tässä on osoitteeni, sanoi hän, ja jos huomenaamulla varhain käytte kotonani niin katsotaan, mitä voitaisi tehdä.
— Kiitän suuresti, sanoi nuorukainen pistäen kortin taskuunsa. Kun hän näin oli päässyt selville, että poliisi oli päästänyt hänet irti, kääntyi hän ja lähti tiehensä.
— Sangen huvittava välikohtaus, sanoi professori.
— Niin, vastasi tuomari hymyillen. Täälläkin nähkääs toisinaan sattuu sellaisia.
Samuel astui ulos sydämessään lämmin tunne.
Hänellä oli nyt edessään selvä päämäärä. Hän asteli suorinta tietä ulos kaupungista ja seurasi sitten virran rantaa, kunnes tuli tarpeeksi yksinäiselle paikalle, sitten riisui hän vaatteensa, laskeutui rannalla ja peseytyi mitä huolellisemmin. Hän jatkoi tätä melkein puolituntisen, hieroi päätään hiekalla ja vedellä ja suori hiuksiaan sormillaan. Sitten tarkasti hän vaatteensa pala palalta. Täytyi päästä vapaaksi vankeuden kauheista muistoista.
Sitten puki hän jälleen ylleen, kääntyi takaisin kaupunkiin ja meni heti sisälle ystävällisen kapakoitsijan luo kertoen tälle miksi ei ollut voinut pitää lupaustaan, että tulisi aamulla lattiaa pesemään.
VI. Köyhien työläisten parissa.
Samuel poikkesi erääseen leipuripuotiin, osti suuren kakun ja istuutui torilla olevalle penkille syöden leipänsä viimeiseen murenaan. Se oli hänen tietensä halvinta ravintoa, ja suuruus oli nyt pääasia.
Sitten täytyi hänen hankkia itselleen yösija. Hänellä ei ollut minkäänlaista kokemusta hotellien ja yömajojen suhteen, jonka vuoksi hän lähti astelemaan työläiskortteleihin, katsellen epäröiden taloja. Viimein näki hän erään naisen seisovan porttikäytävässä. Nainen oli vanhanpuoleinen, laiha ja rasittuneen näköinen, mutta siisti ja puhdas sekä kasvonsa hyväntahtoisuutta ilmaisevat. Samuel pysähtyi.