— Teidän korkea-arvoisuutenne, huudahti Samuel loukkaantuneena, en tahdo rahoja lahjaksi!
— Voitte lähettää ne minulle takaisin, kun saatte työtä, sanoi tuomari ottaen esille setelin, ottakaa tämä. Vanki vapautetaan ja lasketaan irti. Seuraava asia.
Samuel otti rahan ja aikoi lähteä, kun eräs herra, joka istui tuolilla lähellä tuomaria, äkkiä kääntyi tuomarin puoleen virkkoen:
— Herra tuomari, sallitteko minun sanoa muutamia sanoja?
— Olkaa hyvä, herra professori, sanoi tuomari kohteliaasti.
— Voisin ehkä löytää pojalle jotakin työtä.
— Oh! Se olisi erinomaista.
— Näyttää olevan kelpo poika ja ansaitsee ehkä auttamisen.
— Juuri niin, professori. Samuel, tämä on Lackman-yliopiston professori Stevart.
Samuel oli iloinen päästessään professorin tuttavuuteen. Professori oli sievä pieni herra, jolla oli hyvinhoidettu, musta parta ja kultasankaiset silmälasit.