Syntyi hetken hiljaisuus. Samuel tuijotti eteensä.
— Kun mies on hänen mieleisensä, niin ymmärrätte, ettei ole sopivaa erottaa häntä.
Samuel istui liikkumattomana paikallaan. Hämmästys ja tuska olivat herpaisseet hänet.
— Sanomattakin tiedätte, virkkoi professori, että se on minulle ikävää, mutta en voi hankkia teille muutakaan työpaikkaa.
— Mihin minä sitten joudun? huudahti Samuel.
— Todellakin ikävää, huomautti professori.
Syntyi taas hiljaisuus.
— Professori Stewart, sanoi Samuel matalalla äänellä, mitä pitää ihmisen tehdä, kun hän on ilman työtä ja näkee nälkää?
— Jumala yksin tietää! sanoi professori.
Ja jälleen molemmat vaikenivat. Samuel olisi voinut sen itsekin sanoa, sillä hänellä oli mitä lujin luottamus Jumalaan.