— Oh saakeli! huudahti toinen. Mutta nyt ei teitä tulla ajamaan pois.
Syntyi hetken hiljaisuus.
— Ette ole maininneet nimeänne, huomautti Samuel yhtäkkiä.
— Luulin että sen arvaisitte, sanoi nuori mies nauraen.
— Kuinka minä voisin arvata?
— No, ettekö sitten tiedä, kenen tämä talo on?
— En, sanoi Samuel.
— Se on Lockmanin. Samuel oli kadottamaisillaan tajuntansa ja tarttui kiinni vaunun istuimeen.
— Lockmanin! huudahti hän läähättäen, Lockmanin!
Hän tuijotti edessään olevaa suurta rakennusta, leveitä portteja ja lumivalkeita pilareita. Hän tuskin voi uskoa korviaan.