Hänen seuralaisensa heitti häneen syrjäsilmäyksen.
— Oh saakeli! huudahti hän.
Väittelin hänen kanssaan sekä kauvan että hyvin. Koetin hänet saada ymmärtämään, että hänen pitäisi lähteä opettamaan kansaa. Täällä Lockmanvillessä on tuhansittain nälkää näkeviä ihmisiä. Ja tekisikö teidän mielenne nähdä nälkää tietämättä siihen syytä?
— En, en luulisi, että tahtoisin, vastasi toinen tarkastellen taas seuralaistaan.
Mutta nyt keskustelu taas keskeytyi. He olivat juuri tulleet komean ristikkoportin luo, joka kantoi nimeä Fairview.
Samuelin hämmästykseksi ajettiin siitä sisälle.
— Minne menette? kysyi hän.
— Kotiin.
Samuel tarkasteli hänelle jo tuttua lehtokujaa mahtavine jalavineen, ruohokenttineen ja visertävine lintuineen.
— Täälläkin minä kävin työtä etsimässä. Mutta minut ajettiin pois.